Niin kuin, kasvot teurastetun
oinaan,
puskee kevään uuteen
luomisvoimaan.
Maata puskee, polkee jalkaa,
lumi pois sulaa alkaa.
Oinas omapäinen, tahtoo pian
valtaa.
On aika kalojen, jo pois uida,
ei enää vanhoja riitoja täällä
puida.
Minä vettä myllyyn vielä lisään,
katson ylös taivaanisään.
Kohta loistaa aurinko, hanget pois
sulaa jo. Sarventyngät kutisee ,
mantraa mieli mutisee.
Kohta pusken, kohta raivaan,
kiukku auttaa moneen vaivaan.
Kevät tulla jo saa, lokkien
siivillä tänne ratsastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti