Taas
välimatka luoksesi pitkäksi kasvaa.
Katselin
pimeyttä yön saapuvan.
Kamera
tallensi sen hetken pienen,
kun
pimeys hunnutti maailman
mustalla
harsollaan.
Joskus
voitiin olla me
kaksi
onnellista lasta auringon.
Nyt
pimeyden mustatango,
hiljaa
yössä kaipausta soi.
Häntä
aina rakastan, öisessä
unessani
taas hiuksiaan silitän.
Hän ei
paljasta koskaan minulle
itseinhoaan.
Ei sitä, ettei
uskalla
enää ketään oikealla
lailla
rakastaa. Hän pelkää
nyrkkinsä
lyöntiin nousevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti