Silloin
kun olet kumaraan jo
painunut,
ja hiuksesi saanut
sävyn
harmaan.
Niin
silloinkin muista
minä
olen hän joka sinua
rakastaa.
Sisälläni asuu
amoreiden
palkka-armeija,
ne
jaksaa vuosi jälkeen
nuolensa
ampua sydämeeni.
Niin
säilyy aina sinuun rakkauteni.
Ei
myrskyt maailmankaan
saa
rakkauttani sinuun sammumaan.
Se
samana pysyy olkoon
paiste
auringon, taikka
pahin
aika kaamoksen.
Minä
löysin sen suuren
rakkauden,
kaukaa takaa vuosien.
Olkoon
oikein tai väärin,
muista
hihani aina käärin puolustamaan
sinua
sortajaasi vastaan. Sen teen tässä
vielä
häärin. Saan aikaan bluesin atmosfäärin.
Tässä
tämä pieni pätkä bluesia elämän,
luon
siihen sen tarvittavan sävelmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti