Kantensa vakka valitsee,
minun kanteni myrskytuuleen
lensi aikoinaan.
Minä kanttani etsin läpi
kylmän Suomenmaan.
Perään kannen huutelen,
unissani vain kanttani suutelen.
Maaliskuu se kannen luokseni
ehkä tuo, kun sulaa jäinen virran
vuo.
Kanteen vakkani on piirretty
kuva pojan Afroditen, hihassansa
sanat EI SE SATU.
Sydämeni ei ole kierrätystavaraa,
se vapauden tuulilla ratsastaa.
Kaipuunkaravaaniani ei voi
pullonpohjalle hukuttaa.
En tiedä missä meidän yhteinen
kotimme on. Kirkkaita jääkiteitä
käsissäni sulatan.
Tuli nuolee kantapäitäni Kiteellä,
kiireen keskellä joku kanteni
näki.
Minne tuulet maailman se kannen
suo matkaavan.
Minulla on sielussani kirkkaita
sanoja,
sanoja rakkauden rautaiselta
maalta.
Lisää janoan sanoja rakkaudesta,
lemmestä luritusta, en tahdo
olla se kanneton vakka,
en olla pariton pata-akka.
@satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti