Syyllisyyttä
kantaa myöskin viaton,
kenen syy
ne kaikki viat on.
Lakanoissani
pyörii yksinäisyys,
yön
rytmit lantiooni porautuu.
Se vain
on unta, se akti yöllinen,
poissa
elämästäni on hän
mies
vyöllinen.
Mies
epätoivoinen, seuraa
päivisin
minun kannoillani.
Punapohjaisia
kenkiä hän
minulle
tyrkyttää.
Tahtoo
ostaa rakkautta,
se ei ole
tavaraa myytävää.
Kerjäämisellä
hän mieli
myrkyttää,
ne on ne tunteet
ei niitä
voi väärä mies koskaan
sytyttää.
Kaikki turha palvominen,
ne
mieleni vain hyydyttää.
Ystävä
aina laulaa jotain
kaunista,
joka minun yöni
synkimmät
hetket aina piristää.
Tänään
onko se päivä, se
sunnuntai,
kun sädekehääni
liikaa
kiristää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti