Tänään
hukkasin lanttuni
hallinnan.
Väsyttää kun
riimit
jonnekin katoavat.
Aivoni
kaikki soinnut sisälleni
patoavat.
Nyt
sanani taas ontuvat
paikalleen,
uuden riimityksen
sisälläni
kuulen.
Hän tekee
taikojaan,
saa
inspiraationi syttymään.
Ajatukseni
nilkuttavat
ympärikiertävää
rataa.
Moniavioisuus
Suomessa,
sumuinen
ajatus,
hukkuu
aivojen labyrinttiin.
Haluan
Suomen olevan,
se
turvallinen, maa
jossa
eletään Suomalaisten
ehdoilla.
En halua
tänne kansakuntien
sulatusuunia.
Suomi maa
jalkojemme alla
siitä on
maksettu kallis
uhriveri.
Sodanjälkeisen sukupolven
sisälleen
patoama, suuri
kyyneltenmeri.
Ilman
rasismia, ilman
uhkaa
sisällis-sodasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti