Mennyttä
on aika sen,
eilisen,
vastaani
katsoo
tyhjä peilikuva sen.
En ole
nainen epätoivoinen,
en roiku
puntissa uroksen.
Sitä
odottaa hän,
joka
öisin minulle soittaa
puhelujaan
kuolaten.
Kiiltokuva
päiväuni mummojen,
ei
silmissäni ole mies kummoinen.
Auervaarat
yössä ratsastaa,
lihavia
lompakoita naisien,
niitä
hyvä on katsastaa.
En
rahalla osta rakkautta,
se olkoon
niin,
joukossa
epätoivoisten
vain
tyhmyys tiivistyy.
Ulkomailta
naisen ostaa hän,
mies
jolla itsetuntoa
on naista
vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti