Kuu paistaa ikkunaan,
valo varjottomaan paikkaan
kajonsa luo.
Jälleen yössä yksin valvon,
vuoteellani kuunpurella
ajatuksissani purjehdin.
Jossain sinäkin valvot,
hetki koittaa jolloin
soi puhelin.
Sinä aina minusta uneksit,
kaipaat luokseni,
valvot vuokseni.
Aika varjonsa meidän ylle
rakensi, asetti ajattomuuden
ansan sielujemme syvyyksiin.
Meidät toisillemme tuomittiin,
erossa toisistamme kulkemaan.
Silti sinä olet puolet minusta,
minä sinun toinen puolikas.
Ei yksinämme koskaan olla
ehyitä, ei kokonaisia ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti