On ajatukseni tänä aamuna
pehmyttä pahvia.
Ulkopuolella maailma soi,
kahvipannun ympärillä
lentelee se aamun kuvitteellinen
koi.
Sairasmieli haavekuvissa
yhtyy huulien väliseen suudelmaan.
Jonnekin se katosi,
polte huulien, hävisi mukaan
tuulien.
Taivaanrannan tanssi, vaahtopäitä
aaltoihin kasvattaa.
Jalat maassa, se on tunne
mahdoton.
Ei voi tätä mieltä sammuttaa,
ennen kuin viimeinen satama
sen kadottaa, päästää sielun
vapauteen.
Tie jonnekin johdattaa,
on edessäni uusi viikko uusimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti