Translate

torstai 28. helmikuuta 2013

Nykyaika Kalevalan



Vuodet antavat, ottavat enemmän.
Minä kaiken vähitellen menetän,
meidät ylpeydestä alastomaksi
riisutaan. Ennen kuin tuonen
tuvalle matkataan.
Muistelen vain aikaa, kun
sinut ensikertaa näin.
On aika riisunut komeuttasi
käsin raivokkain, silti yhä sinua rakastan.
Yhä olet timanttina, majakkana sielussain.
Mitä yhteyttä voi olla naisella Joensuussa,
taikka maassa hunnutettujen maailman.
Ollaan kaikki naisia, emme toivo
päällemme poljettavan, emme alistettavan
polkuja elämän.
Nyt on nykyaika Kalevalan kansanmailla,
uutta tarinaani kirjoitan.
Sisälläni näen sen samea ikkunan.
Siitä voin kurkistaa ulos pahaan maailmaan,
sinne missä kansakuntia riistetään.
Näen kidutetut ihmiset tuskissaan,
näen kuinka naiset hunnutetaan,
miesten vallan alle raskain korkosaappain
potkitaan, ja poljetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto