Satakielen suudelma

Se neste mitä suonissani juoksee,

se on puhdasta kaipuuta.

Se huutaa luoksensa rakkautta.

Sanat leijuvat ympärilläni kevyesti,

putoavat sulaan veteen kellumaan.

Tule toinen sana, runoilijan rakastama.

Aamuisin ruuhkaa sanoista,

tarinoihin tunkeutuvat.

Rakentavat tuulentuvat,

niitä kiinni ojennan.

Satakielen suudelman,

runoihini kirjoitan.

Sadan sanan unelman,

toivon läpi ilman kantavan.

Tunnen levollisen pumpulin,

pehmeän tunnelman.

Komein mies sen pesänsä

sisälleni rakensi.

Ennen oli se suunnaton sydämeni

upottava suo. Nyt sanasi kantavan

pohjan minun sisälleni tuo.

Lumosit äänelläsi

minut, olit se miespuolinen

seireeni. Tanssit sisälle runoihini,

unelmiini uniini syvälle upposit.