Kalevanpäivää

Tylsää, sekä rauhallista.

Laiskana soi taustalla musiikki.

Viattomuutta siitä on kudottava,

maaemonlapselle viitta.

Suuren kanteleen näin

ulkoseinällä kerrostalon.

Kellonvirkaa toimittaa

soitin Väinämöisen.

Karjalan-neito Aino,

kevään karkeloihin

kansallispukuaan sovittaa.

Huomenna ostetaan emolle

arkku, mustaan multaan

hänet siunataan.

Orpo olen viimeinkin,

vailla napanuoraa kiinni pitävää.

Kaupunkini on tänään suuri autiomaa,

en yksinäisyyttä voi pois sulkea.