Mitenkä kirjailija luo nahkansa?
Irrottaa pois sen pakonomaisen
voiman luovuuden?
Ei kai mitenkään,
se on ominaisuus,
kuin raidat tiikerille.
Läikät gepardille.
Tarve kirjoittaa,
sitä ei voi luoda pois
niin kuin nahkaa.
Se sinua seuraa
kannoillasi, hyökkää
kimppuusi päätä pahkaa.
Olen väsynyt, rasittaa
tämä sanojenvallankumous.
Poistui kotoaan, se
kirjailijan kilvet kiillottava
lumous.
Sanon A, se ahdistaa,
sanon P, se pois pahanko pesee?
Eivät ne katoa, soinnut,
riimit, ne raastavat pintaa.
Eivät koskaan kysy luomisen
hintaa.
Minä täällä, istun kirjoittamisen
gramofonineulan päällä.
Ei sitä päätä, joka
ei hännän perässä juokse,
riivaavan villin riimin luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti