Sanojenvallankumous

Mitenkä kirjailija luo nahkansa?

Irrottaa pois sen pakonomaisen

voiman luovuuden?

Ei kai mitenkään,

se on ominaisuus,

kuin raidat tiikerille.

Läikät gepardille.

Tarve kirjoittaa,

sitä ei voi luoda pois

niin kuin nahkaa.

Se sinua seuraa

kannoillasi, hyökkää

kimppuusi päätä pahkaa.

Olen väsynyt, rasittaa

tämä sanojenvallankumous.

Poistui kotoaan, se

kirjailijan kilvet kiillottava lumous.

Sanon A, se ahdistaa,

sanon P, se pois pahanko pesee?

Eivät ne katoa, soinnut,

riimit, ne raastavat pintaa.

Eivät koskaan kysy luomisen hintaa.

Minä täällä, istun kirjoittamisen

gramofonineulan päällä.

Ei sitä päätä, joka

ei hännän perässä juokse,

riivaavan villin riimin luokse.