Translate

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ikävää


Minä aika ajoin sinusta
unta nään. Se lievittää
hiukan tätä kaipausta,
tätä ikävää. Nyt, kun luonto
taas kevääseen herää,
ja aurinko kehrää sitä kultaista
lankakerää.

Minä sinua liikaa ikävöin,
olet mielessäni ehkä
päivin öin. Siksi uneeni
saavut elämään, siinä
unessa taas seuraan elämää.
Päivät ovat yhtä mustaa
mantraa, turvallista seksitöntä tantraa.

Minun kaulassani painaa
myllynkivet ikävän,
tunnen kuinka hartiani
painuvat kumaraan.
Kuinka ryhdittömäksi
ajan myötä muutun.
Valtatiellä elämän,
minä joka kuopan,
läpi kurarapakon ryömin polvillani.

Kiinni tartuit sieluni peiliin,
sinusta sen olisin halunnut
sen isän lapsilleni.
Sen kokoelämän kestävän
rakkauden, sen heilin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto