Vahvoilla
sanoilla, ei tanssi
mitättömät
kliseet.
Ne
vaivalloisesti vain
aivoissani
kilisee.
Paha
maailma, vaivat
palkitsee.
Edessäni näen
miehen
niin pahan,
joka
lipevästi kumartaa edessä
suuren
rahan.
Minä
arvottoman armopalan
nöyrästi
maailman rattaiden
väliin
estän putoamasta.
Niiaan
kolikolle, köyhän
naisen
rovolle.
Maallisilla
ihmisillä ei
säälintunnetta
riitä
niille
nälkäisille lapsille.
Mistä
tuli, minne meni hän,
joka sai
kaikille leivän riittävän.
Minä
tänään täällä vikisen,
edessä
raadannan. Sillä saan
pienen
palan, leivän hikisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti