Hetki

Pihakeinun luona tuulee,

keväisin tuntuu tuoksu jasmiinin.

Se silloin vie minut aistiharhoihin.

En selkääni koskaan kääntänyt maailmalle,

en seonnut aineisiin.

Minä rakkaudesta huumaannuin,

kevään häähunnun kutrilleni puin.

Joku aina taivaalle taikoi kuutamon,

silloin kun rakkaus vatsapohjalla velloi.

Kohta syntymäpäiviään viettää hän,

poika Afroditen. Hänelle sen ruusun ojennan.

Silloin vuorenkierto hetkiseksi

lukkiutuu umpeen.

Hetken tiimalasin hiekka jatkaa

valumistaan, koittaa sekin aika

kelluvan lumpeen.

Minä käperryn kuoreeni,

käyn tyynesti nukkumaan.

Ehkä kesällä hetkiseksi

herään elämään.