Elämä se
on joskus kuin
kohtaus
elokuvasta
kaunotar,
ja hirviö.
Sekavana
aamuun herään,
jossain
sekavin ajatuksin leijailen.
Ajatuksieni
verkko,
joskus on
pahempi
kuin
suljetuin vankila.
Katselen
elämää ikkunan
takana. Aamu
saapui
olen
kalpeampi, kuin
valkoinen
lakana.
Toivon,
että tänään
taivaalle
nousisi
se suuri
mollukka,
se
aurinko.
Olisin
voinut peiton
alle
vielä nukkumaan.
Tänään on
lauantai,
ei ole
kiire minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti