Minä
kekäleitä kannan sylissäni.
Elämän
tukahtunut tuli,
sisälläni
korventaa.
Sisälläni
soturi, öisin
ritariksi
muuttaa, muotoaan.
Se kolina
on mahdoton, kun
haarniskaan
hän pukeutuu.
Minä
tähtiyöhön heräilen,
sisintäni
kuuntelen.
Kaipaus
on pimeydessä
myrkkyä,
loputonta ympyrää
ajatuksieni
kehä kiertää osaa.
Varjoni
pimeyden kanssa tangoon
liittyy,
aamuyö saa polttavan
suudelman.
Yön pimein hetken kumartaessa,
ei
varjoista lohduttavaa aamun valoa näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti