Medusanverkko

Tunsin kuinka turhuus palasi taas luokseni,

kuin bumerangi.

Olin hetkisen vain se Domininen Anni.
Tuulet rakkauden ohitseni puhaltaa,

ei niillä ole hiuksilleni asiaa
Kerran vain koin sen tunteen,

kuumien huulien.

En rientänyt rakkauden leikkeihin,
enkä langennut häntäheikkeihin,
heidät kaukaa kiersin.

Kohdalleni saapui ujo,
vihainen mies, joka höpötti sitä ja tätä.
Silloin jotakin sielussani värähti,
ajattelin, että ota tai jätä.
Tämä on jotakin kummallista,
ei tavallista, iski jo hätä.

Silloin sormilleni suru suurin rautakoroin tallasi.
Meduusanverkko kuin musta pitsi

päätäni häähuntunani koristi.