Hetken uskoin, että kivun
selvitän. Ei löydy sitä
myoliinien sotaan kipua
poistavaa viivaa.
Se on kauheinta tuskaa,
mitä kukaan voi kantaa,
hermoimpulssit shokkihoitoa
antaa.
Mitä silloin tehdään,
kun hukutaan kivun
kaaoksen uumeniin?
Elämää helvetissä,
milloin, ja mitä missä?
Yö ei armahda nukkujaa,
yöllä kivun takia valvotaan.
Kylkiluiden kapina,
hermojen valittava napina,
ei auta mikään, ei edes vapina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti