Aamuyöstä tunnelma, kun
viilenee, niin kenelle laitetaan
sen syy. Tulevaisuus minulta
suuren kysymyksen kysyy.
Lakanoissa yksinäisyys
tiivistyy, herätyksen
antaa taivaan kuu.
Jukka sisälläni laulaa lauluaan,
häntä kaipuun nuolet ahdistaa.
Mies niin epätoivoinen,
huulilleen nostaa tuopin
tuskien, niin kauan kunnes
hänet kotiin lähetettiin.
Syyllisyyttään myöskin
kannan, minä viaton.
Osani liian katkera joskus on.
Hänen takiaan minä erakoksi
haluan, vanhoja juttuja
yksinäni kaluan.
Kaikki valuutat on joskus siluvei,
minut kiukku sille yksinäiselle
tielleni vei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti