Äiti
tervaskanto, hyvä
ulosanto.
Viimeinen
Niskavuoren
nainen.
Heta
polkemassa jalkaa,
isäntä
talossa
mäen
päällä.
Hän
moraaliltaan ylväs,
yhteiskunnan
tukipylväs.
Kätensä
maahan multasi,
hän siinä
leipää kasvatti.
Vaikka
hartain mielin,
uskoit kasvatukseen
kurittavaan.
Lyönteihin
tarpeellisiin,
ne olivat
niitä
joilla lasta
kunnolliseksi
kasvatettiin.
Minä
tiedän ne juuret,
jotka olivat
myöskin sinulla.
Ne
perintönä osakseni
annoit,
tukistit, löit
mustelmia
minulle
vain
annoit.
Minä
hammasta purren
koetan
sen kaiken unohtaa.
Äiti
halasin sinua
ennen
kuin kuolema
otteen
kiinni sinusta saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti