Mitä silloin tehdään, kun suru
tulee
saumoista läpi? Eikä löydy sanoja
sitä ymmärtää.
Villissä viidakossa tunteiden,
olen myllynkivi kaulassa kera
muistojen.
Ei tässä elämässä minusta
tullut sen kummempaa,
vaikka tahtoisin en
taistelukentällä
saa luovuttaa.
Ei auta liikunta, ei muu moni
asia,
minun sisälläni on mustaa
läpinäkymätöntä
särkynyttä lasia. Ei tänään soi
duurissa
sydämeni soittorasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti