Illalla
minulla on usein nälkä,
unta
tarttumassa kiinni hiuksiini.
Väsymys
synnyttää omat runonsa,
riittää,
kun kirjoitan sanan
kerrallaan.
Ne tanssivat riviin
peräkkäin
kuitenkin.
Sisälläni
polttaa tuli sanojen,
riutuva
raastava kaipuu
ilmassa
riippuvien riimien.
Kiinni ne
otan, paperille
kirjoitan,
runon ruusuntuoksuisen.
Tai luon tuskasta
raastavan sävelen.
Minun
ajatukseni kiertää tätä
maailmaa,
olen maailman kansalainen.
Riimejä
tanssittava Suomalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti