Aika meitä eroon
toisistamme taivuttaa.
Prinsessani sadan vuoden
uneen
vaivuttaa.
Tahtoisin vain niin olla
pahalta piilossa.
On elämällä nälkä
täällä syksyn kalmistossa,
siinä jossa maa mätänee.
Minulla on sielussa sakeana
sumua,
syksystä riimejä.
Runoilijat yhdessä, me
rakennamme
omia tiimejä.
Syksystä kirjoitetaan
niin kauan kunnes valkeaan
lumeen peittyy maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti