Syksyllä kaikki
päivät lahoaa.
En missään kasvunvoimaa
nää. Kylmää, pimeää.
Suljetun silmin,
sammutetuin lyhdyn,
kilpailemaan syysmyrskyn
kanssa yhdyn.
Me ollaan kaksi niin
voimakasta, äitimaanlasta.
Ei koskaan kai lopeteta
taistelemasta,
niin kauan kun aikamme täällä
maan päällä kestää.
Ei voi yhteistä myrskyämme
toiset estää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti