Nukkuva maa herää taas,
pian aamu valkeaa,
jossakin aamuradiosta soi
Urani halkeaa.
Joku rakastaa kokoajan
soivaa mölyapinaa.
Yö riisui jo vaatteensa pois,
tämä aamu seesteisempi olla kai vois.
Tänään saapui taas maanantai.
Unet ne joskus voivat olla kauniita.
Kuinka silloin käy, kun painajaistenlaiva
unienmerillä myrskyn keskellä vain
kelluen käy?
Moni aamu on edellisenkaltainen,
ja päivät jatkavat kulkuaan.
Minä runoni joskus puen kultaan
taikka purppuraan, joskus melankolia
heittää harsonsa kaiken ylle.
Radio silloin soittaa saa: Urani halkeaa,
tai Harsoinen teräs voiko se olla
muistoissa valkeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti