Lennä levotonmieli,
lennä liitäen
linnun lailla.
Joudu joutuin.
Joutenolo,
se on myrkkyä,
mielen vilkkaan.
Lennä seitsemän
päivän yli,
ylitse seitsemän meren.
Sinne missä
rakkaus kukkii,
hellittelee silmää väreillään
kurjenmiekka.
Pysähdy vasta sinne,
sisälle ilon, sekä onnen.
Orpo olet
tässä maassa,
äiditön, isätön
immenlapsi.
Levoton, kaunis, harmaahapsi.
Sielussani piilossa, kaikkien
turhien muistojen alla.
Alla arpisten haavojen,
joita osannut sitoa en.
Aika on varttua jatkaa kasvuaan.
Aika on kevään, onnen, sekä lemmenmaan.
Kesää kohti käy keijujentie,
siivin kostein lento joskus tuskaisaa lie.
Aika on puhjeta pajun kukkaan,
aika on kasvaa nurmen nukkaan.
Aika on paljon erilaista,
tuoksua mirhamin erimaista.
Jotakin tuoksua tuulen tuomaa.
Tuijotan sulavaan kanavanuomaan.
Kevät keikkuu, se tulla jo saa,
lokkien siivillä tänne ratsastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti