Rakkautta

Kipeä ja tyhjä sielu,
sisälläni kirveltää.
Raskasta on ikävöidä,
kaivata sua niin paljon täällä
elämämme tiellä.

On meitä kaksi särkynyttä,
kaksi muukalaista,
kaipaamassa toisiamme
en voi aina kyyneleitäni niellä.

Sua liikaa rakastan,
siksi kaikki ilo elämästäni katoaa.
Ei syty illoin valot sillan kaarien,
sen tien joka johtaa siihen rakkauteen.
Aamuauringon sivellin tämän tuskani
maalaa purppurana taivaan rantaan.
Nimesi sinun, sen öisin kirjoitan
sieluni upottavaan santaan.

Unessani olet aina minun,
taivas halkeaa rakkaus päällämme sataa.
Unet hetkeksi minut armahtaa.
Sinä olet niin komea,
en henkeä saa,
Afroditen poika taivaan pilvellä ratsastaa.

Aamuauringon loistaessa ikävöin sinua siellä.
Tässä päivän lämmetessä rakastan sinua vielä,
keskipäivän koittaessa sydämeni tiellä.
Ikävä se puukolla sydämeeni nimesi
tatuoi. Maailma se täyttyy uutisista vieraista maista,
minun kaipuuni se kaikuu mediasta,
toistuu kallioista, soista.