Translate

torstai 6. helmikuuta 2014

Kahlittu

Me nauroimme, itkimme tanssimme ennen.
Oli elämä vuorovirtausta surun, sekä rakkauden.
Me tanssimme ja nuotio yössä kipinöi,
pimeysnuotion valot vilkkuvat valot yönpimeyteen
tunnelmaa loi. Ei vapautta kahlittu kauan ennen,
nyt siruja nahkamme alle laitetaan tullen mennen.
Ei villi, ja vapaa olla enää edes mustalainen.
Vieraus elämän, se sieluni sulkee vankilaansa kahliten.
On hetki vain aikaa, toivon jälleen että olet kahleista vapaa.
Silloin ehkä yhteinen tie rakkaudenmaahan löydetään.
Luotani lähdit luokse jonkun muun, sait väärät kahleet
nilkkoihin, sekä ranteisiin. Hukkasit oman tien,
oman minuuden. Sisälläni kaipaus soi surun , vihantunteen

vuoroliikkein tahtiin, joskus hetken vaieten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto