Paperilla vain kaikki täydellistä on,
runoilijan mieli silti on liian levoton.
Minä kirjoitan mantraa elämän,
toivon kirjoittavani sen kauneimman iskelmän.
Tunteet niin kuin myrkyt laivani
partaan yli lyö, siinä taistelussa on
loppumaton tuskainen työ.
Sanoja rauhoittavia, minulle ojentakaa,
niistä voisin rauhaisan olon kirjoittaa.
Tulenliekki sisälläni polttaa, korventaa.
Ihmismieli se on niin kuin tuuli,
muuttaa suuntaa jatkuvaan.
Minä olen niin kuin höyhen, pyörteissä
myrskyjen. Pikkuhiljaa maailmasta
ajatuksien keskelle pakenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti