Joka päivä sama elämän nyrkkeilykehä,
vastassa pahuus suurin rautanyrkein.
Minä tyrmäsin tässä kehässä vain itseni.
Löysin tajunnanmuurin muurin murtuessa,
vai omat vanhat jälkeni. Ei kukaan kaipaa
perääni, ei huuda hulluudesta hurmoksen.
Elämä eilen tänään nyt, se on samoja sanoja,
joita minä saan pyörittää lauseiksi.
Riimittää taistelukentille rakkauden.
Rakkaus se on suurinta riistaa varkaiden.
Yksi pienihetki ja joku varastaa voi minun sydämen.
Vaikka miten kovaa puolustaudun, niin liian pian
menetän sen suuren rakkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti