Ikävöin

Vajaus sanoista kesken runon

puolivireisen,

maaliskuuta odottaa nainen jo,

mielessänsä on toinen ihminen.

Hän oinasmies joka keväisin

aina valloittaa naisen mielen.

On yöni jälleen uneton,

kuuntelen vain oman vereni kohinaa.

Tunnen suonissani tuskan keskellä,

kuinka akselissaan pyörii yhä maa.

Yhdentekevää on tämä kaipaukseni,

se juuriansa Kiteenmaaperään

syvään kasvattaa. Siellä kanteni

vakkaan vaeltaa.

Aivoni autioina, sanoja jälleen odottaa

aamun, huomisen. Ylistän oinasmiestä,

vuosi vuoden jälkeen keväisiin.

Mielessäni pyörii jälleen vihainen rekkamies

Silti on puhelimeeni

tartu kai koskaan en, minä

kaipaan, ikävöin ja vaikenen.