Aivoni sanoista autioina,
odottelen sitä inspiroivaa sanaa.
Elämä se on tänään vain
yhtä kuivunutta kyynelvanaa.
Itke en , kuuntelen vain
vereni kohinaa. Minä täydellisesti
romahdin, en näe pimeyden keskeltä
uutta päivää loistavaa.
No ehkä tässä jotain kirjoitan,
taikka ehkä en, kaikki sanani
ne ovat kadoksissa.
Joka paikassa on monta uutta ystävää,
en silti kädenojennusta mistään nää.
Aamu tulvi ikkunasta, siitä sisään
valo tunkeilevana pursuilee.
Tänään minä lähdin sisältäni lätkimään.
Sisällä aivojeni vain hiljaisuus humisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti