Kirjeidenaika jo ohi on,
sanattomuus vallannut on kohtalon.
Käsi on pois kädestäni,
yksinäisyys salpaa sydämeni.
Täydellinen tyhjyys, se valtasi
kaiken alla taivaanoikukkaan.
Minä runojani rustaan, saan
sanat itkemään, taikka kukkimaan.
Alusta loppuun se matkani määränpää
kutsumus on. Rakkautta raastettiin,
ei hellien hemmoteltu, niin se sammui.
Rakastan silti sanattomasti,
kaipaan sinua suunnattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti