Missä toiset löytää
kliseen,
minä löydän uuden
riimin sen,
jonka kanssa hetken vikisen.
Sitten runooni sen lisäilen.
Purjehdin nyt elämässä
eksyksissä,
on kirkas päivä,
taikka sumuinen.
Milloin kadotin valon sen,
majakkani viimeisen.
Minä hapuilen sun vieressäsi
ystävyyttäsi kerjään,
kun koira luutaan odottaen.
En tahdo sinua koskaan
elämästäni kadottaa.
Sinä viet usein minut
suureen seikkailuun,
mitä tajua minä en.
Olen takanasi varjonasi,
olen näkymättömissä,
kun käännät pääsi
olen vain piilossa
kuin kantapääsi.
Vaikka joka paikassa
tässä elämässä.
Sanojeni välissä
nimesi kirkkaana soi.
Sielussani hymysi,
kirkkaana valona purppuroi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti