Minulla on kauhea elämän
nälkä,
se sisälläni vallattomana
mouruaa.
Päivät kutovat verkkojaan,
niin kauan kunnes jälleen
ehkä kohdataan.
Harsoinen teräs,
sisälläni vahvuutta luo.
Syksy ripauksen melankoliaa
sisälleni mausteeksi tuo.
Näin unta lämmöstä,
kynttilöistä,
näin unta talven
romanttisista öistä.
Kädessäni kannan
taivaanrannan
maalaajan voimaa.
Sitä joka tylsyyttä vasten
taistelee, apatiaa pois
soimaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti