Elämän nälkä

Minulla on kauhea elämän nälkä,

se sisälläni vallattomana mouruaa.

Päivät kutovat verkkojaan,

niin kauan kunnes jälleen

ehkä kohdataan.

Harsoinen teräs,

sisälläni vahvuutta luo.

Syksy ripauksen melankoliaa

sisälleni mausteeksi tuo.

Näin unta lämmöstä,

kynttilöistä,

näin unta talven

romanttisista öistä.

Kädessäni kannan taivaanrannan

maalaajan voimaa.

Sitä joka tylsyyttä vasten

taistelee, apatiaa pois soimaa.