Translate

perjantai 31. elokuuta 2012

Hiljaista


Hiljaista on,
yksin aina olla saan.
Muistan jostain kaukaa sen,
kuvan muistoista rakkauden.
Huuman rakkaudesta
tunne ain,
sitä kirjoitan
ulos mun runoissain.

Muistan kesäaamun
surullisen niin,
kun olin hukkua
kaihonkyyneliin.
Huuma rakkauden
täyttää sielussani kruunun sen,
mi kirjoittaa kauniit säkeet
rakkauslaulujen.
Olen nainen tuhansien suloriimien,
kuljen tietäni surullista,
kaihoisasti hyräillen.
Aikakaan ei voi tuskaani vaimentaa,
muistojani se hiukan voi laimentaa.

Sateen jälkeen,
nurmet pisaroista sateen
auringonvalossa hetken kimaltaa.
Rakkaus välillä kahden ihmisen
kuoli liian aikaisin.
Lyijyarkun alle,
sinettilukoin se piiloon haudattiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto