Näsäviisas

Nyt ei ole meriselityksen paikka.

Tiedän sen, että aina erehdyn,

ehkä vastaan, jos kysytään.

Muuten katoan,

mystiseen valoon.

Hallussani on sananvalta,

joskus putoan tosi

korkealta.

Tosinaan, on parasta

ryömiä riman alta.

Sanon nyt A, se on täysin

kamalaa,

se minun a voi joskus olla

öö, silloin olen aivan töttöröö.

Näsäviisas, naivi nainen,

en ole ollenkaan avonainen,

suljen jotain sisälleni.

Piilottelen paljon pimeään,

ajattelen hänen nimeään.

Ilmoille en sitä sano,

vaikka kuinka iski jano.

Osaan olla hiiren hiljaa,

viilipytty viileänä.

Pinnan alla suuri palo,

lavaa täynnä koko onkalo.