Lohduton

Jäi kuvasi kiinni

minun sieluni ikkunaan.

Sitä tuijotan,

aina yhä uudestaan.

Asuu sielussani levottomuus,

on onnellisuus

pelkkä mahdottomuus.

Kirjoitan sinulle

runon,

aina yhä uudestaan,

ja uudestaan.

Aamu ei puhu minulle

mitään uutta asiaa.

Päivä ei lohtua suo,

rakkautta ei se luokseni

koskaan tuo.

Ilta ei kuiskaa mitään

lohduttavaa,

odotan turhaan

sanaa armahtavaa.

Hiljaisuus mykistää

minut, sulkee sanojeni arkun.

Lukitsee kannen kiinni,

luo sinetin sinisen

kiinnittää unelmiini.

Olen lohduton,

keinun aalloilla ajan,

ylitän mykkyyden,

sanattomuuden

tuskaisen rajan.