Luonto lahjojaan tuhlaa,
ihmiset laiskuuttaan
siitä pois vieraantuu.
Pian kuolee viimeinen
paratiisin tiedonpuu.
Saarnaajat hokee siunauksiaan,
minä siunaan sieluni tiedonjyvät.
Luotan oikeuteen maailman.
Vuoren olen valmis siirtämään,
jos tiehen rakkauteen sitä vaaditaan.
Suomenmaan palasiksi jaamme,
Venäjälle pikkuhiljaa, kotimaa
nyt kaupataan. Kapteeni
katsooko hän alas pilvistään,
näen hänellä vihaisen katseen silmissään.
Pääsen jaloilleni,
pakenen tautia kaatavaa.
Myeliinit sotaa sisälläni
käydä saa. Minä taistelen,
niin kauan kunnes jalkani taas kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti