Siipeni maata viistävät,
tie musta päivän sen,
kun piilotin pois rakkauden.
Vereni sisälläni kuohuaa ,
kuin virtaavan kosken alla
aamu on usvainen,
nousee aurinko.
Elokuu polttaa intiaanikesän
vielä tänne rakentaa.
En nouse pirtenä ,
uni sieluani raskaana painaa,
lepo se on joskus vain lainaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti