Elokuun puolella,
alan ajattelemaan huolella.
Luonto tekee kuolemaa,
talvea varten.
Sato kypsyy,
alkaa elonleikkuu.
Tuuliviiri villinä
vielä keikkuu.
Olen kypsää viljaa,
hyräilen nyt vain
hiljaa.
Korjaa minut
talteen, pois.
Lämminhetki vielä olla vois.
Kaiho syttyy rinnan alle,
melankolia tahtoo ulos
maailmalle.
Olen kypsä, kyllin hyvä,
sisälläni tunnesyvä.
Ajatusten alttarilla,
uhrirunot kirjaa varten.
Nyt on hetki,
olla hiljaa,
ajatella aurinkoa
illanruskoon laskevaa.
Vielä elän, vielä virtaa
suonissani villiveri,
villikiihko.
Annan ehkä virran
viedä,
vielä en sitä tiedä.
Milloin turhaa on jo
puhaltaa tuulen,
kohti hiillosta hehkuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti