Runonoton päivä,
sekä runoton yö.
Kaipaus sanani kaikki syö,
siinäpä sille loputon työ.
Odotan jotain,
piilotan paljon
sanojen alle,
niitä en huuda koko
maailmalle.
Viidestoista yö,
unet on poissa,
karanneet aivan.
Tuskin näen niin suuren
vaivan,
että helmasta unen pysyvän
otteen
saan. Sängyssäni pyörin,
aamunkoittoon sarastavaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti