Maljani

Maljani pohjaan juon,

jos sen milloin

huulilleni vain jaksan kohottaa.

Olen pieni nainen,

runokielinen,

joskus kovin hento.

Joskus vuosirenkaita

puuni vyötärölleni

kasvattaa.

En juonta tämän

elämän koskaan ymmärrä.

Jotkut eivät runojani siedä,

silti jaksan yhä aina vaan

niitä kirjoittaa.

Tahdon patajätkä juoda maljan

muistollesi, ennen kuin aika 

tähtemme täältä pois sammuttaa.

Vielä silmäni kirkkaat on

niin kuin sädekehä Otavan.

Sen sinä hymylläsi aikaan

saat. Kirkkautta tähtien

sitä rinnallasi kuutamoyönä

joskus katselen.