Maljasi pohjilleni juon,
jos huulilleni sen ojentaa
haluat.
Olet minut lumonnut,
minä sinua silmilläni
kiihkomielin katselen.
En sanotuksi saa
niitä tarvittuja repliikkejä,
että asiasta jonkun selon saisin.
Sinä minun, jos vaikka
pienen hetken olisit,
niin sinua täysillä
rakastaisin.
Sinä silmäni saat loistamaan,
aina yhä uudestaan, ja
uudestaan.
Taas huomaan kesän tuoksun,
äänet rakkauden.
Kaikki mitä sinusta irti
saan,
saa lisää mielessäni sinua
lisää janomaan.
Niin pelkään sinua katsoa,
pelkään jutella kanssasi.
Olen niin kuin pieni
tyttö sinun vieressäsi.
En mä osaani siedä,
en sanotuksi saa sitä
mitä haluasin.
Annanko vain kesätuulen
viedä nämä rakkauden sanat
mukanaan?
© satu tanninen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti