Elokuun sadonkorjuun,
heinäntuoksu.
Sinua vielä tunne en,
kenelle lahjoitan
tämän villin kaipaavan
sydämen.
Villisorsat valtaavat
kanavan tuulen sylissä
kuohuvan.
Olen kuin villijoutsen,
joukossa sorsaparven sen,
joka joen yli ui pyrstöt
keinuen.
Olen kuin kotka siivin
kantavin,
kun öisin yksin vaellan.
Aamun saapuessa muutun
hahmoon joutsenen.
Elokuu luo minulle villin
värinän
sieluuni.
Lepään hetken
yön sylissä, nukun kuin
levoton nukkua voi.
Sielussani mustajoutsen
lentää, sydämessäni se
lepopaikan saa, kun
maailman myrskyt
liikaa puhaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti