Aina joukossa on yksi kapula,
joka jää kiinni rattaaseen.
Kiire siihen välittömästi
pysähtyy, välttämätön
katkos on siihen todellinen
syy.
Taas viikko alkaa siihen,
täällä maan päällä matkaani
teen.
Ujous kaivaa sisältä
ankarasti,
naista rohkeaa.
En sitä rokkaa millään tee.
Rohkea sen rokan syö,
silloin alkaa se uudistuksen
suurin alkutyö.
Silmissäni tähdenlennot
vain vilisee,
suustani karkaa
moni turha klisee.
Herkät sanani,
joskus ulos irtiottaa
pienet kyyneleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti