Minä tähdenlennon näin,
silloin vastavirtaan uin.
Siihen samaistuin,
ja epäuskonkaavun
päälleni mä puin.
Mistä tien tänne löysimme,
tiedä en,
nyt pyhää vihkivettä
ehkä pois pakenen.
On aamu maanantain,
sisälleni akanan
ehkä pysyvästi sain.
Arki alkaa, poljen
jalkaa. Olen nainen
satumainen, en ole
miehen alamainen.
En suostu alistumaan,
en kaftaaniin pukeutumaan.
Huntua lain ei pue
päälleni,
niin säkeen nämä vain
kirjoitan pois sisältäni.
Siemen filosofian,
se herää sisälläni,
sen geeneissäni sain,
oli sielu filosofin,
jo isälläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti