Maistanut olen rakkauden
maljasta
joskus varovasti pienen
tilkkasen.
Nyt huulilleni nostan empien
sen maljan vaarallisen
rakkauden.
En osaani tiedä, en ymmärrä
mistään mitään. Kuvittelenko
vain
välillämme tämän kiihkon
polttavan.
Siitä huolimatta yhä uudestaan,
ja uudestaan sinä silmäni
saat loistamaan.
Elokuun eroottisen tuoksun,
kätken piiloon minun
muistoihini.
Olen vierelläsi hehkuvaa
laavaa,
et voi tietää avointa haavaa,
jonka rakkaus sinuun sieluuni
aikaan saa.
En aina oikeaan aikaan saa
sanotuksi niitä repliikkejä,
jotka täällä elämäntiellä
onneen tarvitaan.
Olen kai pieni nokinen
langennut
enkeli. On siipeni palaneet ,
kentillä rakkauden.
Silti vierellesi lentäisin,
olla omasi tahtoisin.
Tämän viimeisen kerran
toivon, että siipeni hetken
vielä minua kannattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti